Kylmäsavuporoleipänen - sarvipäänaksu

Tämä helppo ja yksinkertainen leipänen sopii naksupalaksi, cocktail-pöytään, kuoharin kaveriksi ja voisin kuvitella joulun aikaan glögin kumppaniksikin. Aikaa ja vaivaa tämä leipä ei liikaa elämästäsi tuhlaa - puhutaan sekunneista tai korkeintaan minuuteista, jos tekee monta snaksu-palaa.

Ohje

saaristolaisleipää 

savuporotuorejuustoa (tai halutessaan voi laittaa jotain muutakin makua)

kylmäsavuporoa

Roberts puolukkahilloa

Leikkaa leipä siivuiksi. Itse muotoilin leipäviipaleet vielä sydämen mallisella piparkakkumuotilla. Tuleehan tuossa vähän hukkaa, mutta estetiikka vie joskus voiton...

Sipaise päälle reilu kerros tuorejuustoa. Asettele porosiivu leivän päälle ja viimeistele nokareella hilloa.

Tekele on osa taannoista Roberts-yhteistyötä. Huomaa varmaan myös kuvien laadusta... Ei oo ihan minun normaalia kännykkäkamaa... ;)

T a r t a r

Tämä veijari on esiintynyt tässä blogissa jo ennenkin, mutta eipä sitä voi koskaan liikaa muistuttaa uudelleen raa'an lihan iloista. 

Alkuperäinen ohje on napattu Tomi Björckiltä ja täällä resepti sekä aikaisempi esittelyni herkusta!

Söpöt ja hieman tujakat kana-tortillakupit

Olen napannut monta hyvää ohjetta Yhteishyvä-lehdestä ja tämä on niistä yksi. Tosin löysin ensin ohjeen Kaikki äitini reseptit -blogista, jonka mukaan näitä siis taituroin. Ihanat kana-tortillakupit ovat pirtsakkaasti hieman tuliset ja hauskan malliset naksupalat illaksi, buffet-pöytään tai vaikkapa vain tarjoiltavaksi kuplivan kylkeen. Näitä tulen varmasti tekemään uudestaankin! Ennakkoasenne tortillakupeista voi kuulostaa hankalalta, mutta nekin luonnistuvat helposti mikrossa ja ovat vaivattomammat, kuin mitä alkuun voisi kuvitella. Täytteitä voi varioida mielikuvituksensa mukaan aina loputtomasti!

Ohje noin 12 kupille

3 vehnätortillaa

300 g kanasuikaleita

1 rkl öljyä

suolaa

paprikajauhetta

santa marian bbq mesquite -mausteseosta

1/2 rkl samba oelek -tahnaa tai enempi, jos tykkää tujummasta

1 1/2 rkl majoneesia

1 tl limen mehua

1/2 prk ranskankermaa

1/2 nippua ruohosipulia

jääsalaattia

Lämmitä tortilloja kostean leivinpaperin alla mikrossa noin puolen minuutin ajan. Leikkaa neljään osaan ja aseta viipaleet muffinivuokien pohjille kupin malliin. Paista kuppeja uunissa 175 asteessa noin 8 minuutin ajan. Jäähdytä.

Valmista täyte ruskistamalla broiskut pannulla öljyssä ja mausta ne. Anna myös kanojen jäähtyä. Sekoita broilerpalat, majoneesi, ranskankerma ja puolet pilkotuista ruohosipuleista mössöksi. Leikkaa salaatti ohuemmaksi suikaleeksi ja täytä tortillakupit salaatilla. Annostele broilertäyte päälle ja koristele lopuilla ruohosipuleilla.

Tällä kupit huuhtoutuivat alas...

Shampanjaa, etanabruschettaa ja gratinoitua simpukkaa

Perintöessu-huusholli sai Mauritiuksen vihkimatkan jälkeen rakkauslahjaksi pullollisen shampanjaa. Täällä se tönötti keittiön pöydällä vaahtokarkkien ja suklaan kanssa toivottamassa uunituoreen avioparin tervetulleeksi kotiin. Kannattaa antaa vara-avain äitille/siskolle haltuun, kun tällaisia ylläreitä pöydälle pääsee tupsahtamaan... ;) Sen innoittamana piti tietysti keksiä tuolle jalolle kuplajuomalle sopivaa cocktail-palaa. Pullon mukana tuli myös suklaata ja vaahtokarkkeja, jotka myös eilen tuhottiin. 

Testiin pääsikin lähikauppamme K-supermarketin pakasteesta löytyneet paketit Pirkan vihersimpukat ja sinisimpukat. Nämä simpukat olivat, jollei kampasimpukkaa lasketa, ekat jota tässä köökissä valmistettiin. Vähän olen kala-allergikkona ollut varovainen maistellessa ja tehdessä muita meren asukkeja, mutta allergia onneksi kohdallani rajoittuu vain kalaan, eikä rapuihin tai simpukoihin. Jee!

Mikään asiantuntija en näissä ole, enkä tiedä, mitä virallista eroa noiden kahden eri simpukan välillä on muuta kuin väri, mutta meidän suuhun sinisimpukat maistuivat paremmalta. Tai koostumus oli ainakin näissä pirkan tuotteissa niissä parempi. Lisäksi sinisimpukat olivat valmiiksi keitettyjä. Vihersimpukoissa ei tätä mainintaa ollut ja kypsensinkin niitä uunissa noin vartin pidempään. Vihersimpukat olivat myös valmiiksi avattuja, kun sinisimpukat olivat pakastettu niin, että simpukka-asukilla oli talossaan vielä sekä katto, että lattia. Tämä on ihan hyvä, jos simpukkaa meinaa käyttää muutenkin, kuin uunissa gratinoitavaksi.

Lauantain teemana oli tuon shampanjan lisäksi myös nilviäiset. Simpukoiden kylkeen tein myös Valion ohjeella etanabruschettoja. Voin sanoa, että keittiöstäni löytyy ties mitä härpäkettä ja astiaa, mutta etanapannut vielä puuttuvat ja tämä olikin siksi ja ehkä muutenkin virkistävempi tapa valmistaa etanoita. 

Kummatkin ohjeet voivat näin äkkikseltään kuulostaa monimutkaiselta tai ei joka taviskeittiöön sopivalta, mutta voin taata, että nämä kummatkin nilviäisohjeet ovat todella helppo valmistaa ja sopivat kyllä laiskemmankin kokin repertuaariin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos vähänkään kiinnostaa!

Ikinä ei pitäisi sanoa, ei ikinä. Olen joskus kovasti vannonut ja lupaillut, että etania ja simpukoita en ikinä  tule suuhuni laittamaan. Neitsyys näissä kummassakin on kyllä jo aikaa sitten mennyt, mutta kun kiinnostus ruokaan kasvaa, innostuu kokeilemaan ja maistelemaan eri juttuja. Harva minut nykyään tunteva osaisi kuvitella, että kaksi ensimmäistä vuosikymmentä elämässäni, olen ollut tooooodella kranttu, nirso ja vaikea syömisen suhteen! Ruoka ylipäätänsä oli muutenkin tuohon aikaan välttämätön paha, jota sitten väkisin piti suuhunsa mekaanisesti työntää. Sittemmin joku asia on päässäni naksahtanut ja tällä hetkellä se on yksi parhaista asioista elämässäni. 

Gratinoidut sinisimpukat (ohje alunperin napattu Glorian ruoka & viinistä)

500g sulatettuja, keitettyjä ja kuorellisia sinisimpukoita

1 valkosipulinkynsi

2 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

3 rkl huoneenlämpöistä voita

3 rkl vaaleita leipämuruja

3 rkl hienonnettua persiljaa

1/2 tl sormisuolaa

1/2 tl mustapippuria myllystä

Irrota simpukoista toinen puolikas, niin että jäljelle jää toinen puolikas, jossa liha on kiinni. Aseta puolikkaat vuokaan.

Valmista täyte. Kuori ja hienonna valkosipuli. Leikkaa kinkku aivan pieneksi silpuksi. Yhdistä kinkku, voi, leivänmuru, persilja ja mausteet tasaiseksi tahnaksi. Levitä täyte simpukoiden päälle. 

Gratinoi uunissa 250 asteessa muutaman minuutin ajan, kunnes kuorrutus on saanut väriä.

Glorian ruoka ja viini kehoittaa halutessaan kokeilemaan loppusilaukseksi chilirouhaisua, jos haluaa hieman tulisuutta. Itse jätin tämän pois, mutta ehkä ensi kerralla kokeilen tätäkin variaatiota.

Etanabruschetat 

12 kpl säilöttyjä etanoita

3 valkosipulin kynttä

1 pieni sipuli

1 rkl voita

50 g chorizoa

ripaus suolaa

mustapippuria

patonki

50 g parmesaania

Alkuperäinen ohje on napattu valion sivuilta, josta pienin muutoksin tein siitä meidän näköisen version.

Huuhtele, valuta ja hienonna etanat. Pilko sipuli, chorizo ja murskaa valkosipuli. Kuullota sipulit pannulla ja lisää etanat sekä chorizo. Mausta.

Leikkaa patongista siivuja ja levitä täyte niiden päälle. Ripottele pinnalle parmesan ja paahda leipiä 200 asteessa noin viiden minuutin ajan.

Hassua, että minua kuvottaa etanat niin, etten pysty käsittelemään otuksia ilman hanskoja. Tuntuvat tosi ällöiltä sormenpäissä, mutta mitään ongelmaa ei kyllä ole työntää sitten näitä herkkuja suuhun! :D

Mascarponea tihkuvat parmankinkkurullat

Työpaikan kahvihuoneen pöydällä lojuneesta Fit-lehdestä löytyi tämä todella mielenkiintoinen ja herkullinen ohje. Rullat olivat meillä viikonloppuna testauksessa ja tykkäsin! Toimii saletisti cocktail-palana ja pikkupurtavana kera kuplivan kuohuviinin. Suosittelen kaikille nautiskelijoille! ;)

Ohje kuudelle

500 g mascarponea

1 lime

suolaa ja pippuria

250 g parmankinkkua

1 nippu basilikaa

100 g rucolaa

6 rkl oliiviöljyä

1/2 sitruunan mehu

Sekoita mascarpone, raastettu limenkuori, suola ja pippuri. Lado kinkkuviipaleet (noin 35 x 35 cm) kelmun päälle limittäin levyksi. Levitä mascarponeseos tasaisesti kinkkulevyn päälle. Lisää basilikanlehdet ja rullaa levy pötköksi ja kääri kelmuun. Laita pötkö vähintään neljäksi tunniksi pakkaseen.

Ota rulla pakkasesta vähintään pari tuntia ennen tarjoilua. Puolen tunnin sulatuksen jälkeen pötköstä voi leikata paloja. 

Sekoita kastikkeeksi oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Asettele rucolat ja rullat vadille. Kaada kastike päälle ja koristele vielä basilikanlehdillä.

Valkosipulikeittoa ja yksinkertaisen nerokas rapea ranskanleipä

Olimme vanhempieni kanssa Kakola goes halloween -kierroksella ja sen jälkeisellä aterialla luonamme. Jos tuosta linnoituksesta mukaan tarttui halloween-mörköjä, karkoitimme ne illemmalla valkosipulisella keitolla. Olen tehnyt keittoa ennenkin ja se on hyvää, mutta äitini suorastaan ryysti sitä ja olisi nuollut varmaan kattilankin, jos olisin antanut ;)

Keiton kyljessä tarjoilin tylsän kuuloista ranskanleipää, mutta voin ja uunin kera, siitä muodostuu yllättävän maukas kombinaatio! En ole mikään ranskanleipä-fani, mutta nämä ovat mielestäni herkullisiä lisukkeita esimerkiksi juuri keiton kylkiäiseksi. Ja jälleen - todella helppoja!

En taaskaan muista, mistä nämä ohjeet alunperin olen kaapannut. Reseptivihkoni ovatkin pullollaan kaikkia epämääräisiä ohjeita. Sen/ne nähneet tietävät kyllä, mistä puhun. Niiden lisäksi minulla on vielä laatikko pullollaan erilaisia paperilappuja, jotka jonottavat pääsyä vihkoihini...

Valkosipulikeitto - karkoittaa mörön, kuin mörön ;)

2-3 kokonaista valkosipulia

2 sipulia

2 rkl oliiviöljyä

1/2 dl vehnäjauhoja

9 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

mustapippuria

2 dl ruokakermaa

1/2 dl tuoretta persiljaa

Kuori valkosipulinkynnet niin, että ne jäävät kokonaisiksi. (Alkuperäisessä ohjeessa oli myös kätevä VINKKI! Kaada kynsien päälle ensin kiehuvaa vettä ja anna niiden pehmetä muutama minuutti.)

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota tilkassa öljyssä kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisliemikuutiot ja mustapippuri. Anna keiton hautua puolisen tuntia ja soseuta soppa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna keitto, tarjoile ja nauti!

Ranskanleipäset

Leikkaa leivästä siivuja ja voista juustohöylällä vielä siivut leipien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes voi sulaa. Lisää uunin tehot täysille ja paista kunnes leivät rapsakoituu ja pinta ruskistuu.

Parmankinkkua ja mozzarellaa

Perjantaiksi piti keksiä helppoa, halpaa ja hyvää naposteltavaa illaksi. En ole liiemmälti sipsien, karkkien sun muiden ystävä, mutta nämä ovat mitä mainiointa mutusteltavaa työviikon jälkeen viinilasillisen kaverina. 

Ja todellakaan ohjeeseen ei kuulu muuta, kuin rucolaa, parmankinkkua ja mozzarellaa, joka tarjoillaan yhtenä ihanaisena suupalana. 

Hummusta Blankon tapaan

Turun sanomissa oli joskus ohje ravintola Blankon hummuksesta. Tottahan toki tämä ohje piti testata. Tunnustan, etten ole Blankossa hummusta varmaan ikinä syönyt, mutta nyt näin kotioloissa ainakin. Tykkäsin tästä, mutta en osaa verrata alkuperäiseen, koska kokemus siitä puuttuu. No ohje on ainakin sama eli tuskin se kovasti voi siitä poiketa. Tein oikeasti vain kolmasosan ohjeesta ja siitäkin tuntui tulevan todella reilun kokoinen satsi. 

Tässä kuitenkin alkuperäinen kokonainen ohje:

5 dl kuivattuja kikherneitä

5 valkosipulin kynttä

2 tl maldon suolaa

1 tl mustapippuria

2 sitruunan mehu

2 dl extra virgin -oliiviöljyä

5 rkl tahinia

Liota kikherneitä runsaassa vedessä yön yli. Seuraavana päivänä huuhtele kikherneet ja keitä kypsiksi (noin tunnin ajan). Älä heitä keitinvettä pois.

Soseuta lämpimät kikherneet esimerkiksi sauvasekoittimella, jätä joukkoon hieman keitinvettä.

Murskaa kuoritut valkosipulinkynnet, suola ja mustapippuri morttelissa. Lisää seos lämpimään kikhernemassaan. Kaada joukkoon sitruunamehu ja oliiviöljy. Lisää lopuksi tahini. Sekoita.

Tarkista onko suolaa riittävästi. Valmiin hummuksen tulee olla samettisen pehmeää. Jos seos on liiankovaa, voit lisätä vielä keitinvettä.

Maalaisleipä

30 g hiivaa

4,5 dl vettä

2 rkl hunajaa

1 rkl suolaa

1 dl ruisjauhoja

>9 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää hunaja, suola ja jauhot. Alusta taikina kunnolla.

Anna taikinan turvota kaksi tuntia.

Leivo taikinasta kaksi leipää, tee pinnalle koristeviillot ja anna kohota vielä 40 minuuttia.

Paista 225 asteessa 35 minuuttia. Laita uunin pohjalle paiston ajaksi vesikippo, jotta leivistä tulisi oikein rapeita

Paahdettu tomaatti-grillijuustosalaatti

Nyt ovat tomaatit herkullisia! Miksi ihmeessä en ole tätä aiemmin keksinyt? No parempi myöhään, kuin ei milloinkaan... Tällä tavoin valmistetut tomaatit käyvät naposteluun, salaattiin, pastaan, leivän päälle tai mihin ikinä keksiikään! Ihanan suussa sulavaa, herkullista ja terveellistäkin. Itse tein alkupalasalaatin, joka oli niin hyvää, että tämä tulee taatusti meidän huushollin vakkarilistalle. 

Alkuperäinen ohje tomaattien paahtamiseen löytyy kotimaisten kasviksien sivulta. Perintöessun keittiössä tomaatit valmistettiin näin: halkaise tomaatit ja purista ylimääräinen neste pois, laita tomaatit uunivuuan pohjalle ja ripottele päälle suolaa, pippuria, tuoretta timjamia, oliiviöljyä ja valkosipulia. Paahda n.125 asteisessa uunissa reilu tunti. Muista käännellä välillä!

Suosittelen tekemään kerralla reilun kokoisen satsin, koska näiden menekki on taattu. :)

Tomaattien kanssa tarjoilin rucolaa, balsamicoa (joka tällä kertaa oli laiskasti suoraan valmiista pullosta) ja grillijuustoa.

Annoksen syötyäni huomasin, että jotain jäi kuitenkin hampaankoloon - pinjansiemenet! Miksi en muistanut niiden olemassaoloa? Luulen, että ne olisivat olleet vielä piste i:n päälle ja kruunanneet koko aterian.