Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chorizo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chorizo. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. kesäkuuta 2015

Vaihtelua grilliin!

Kerrankin päätin päästää irti kaavoistani, mitä grillaamiseen tulee. Vähän vaihtelua kehiin! Mitä muuta voi grilliin työntää, kuin sen normi makkaran, pihvin tai sen kreikkalaisen juustonpalasen? No tunnustan, että halloumi oli myös tällä erää mukana. On se vaan niin hyvää!

Makkara vaihtui kuitenkin chorizoon ja rinnalle grillasin tuorejuustotäytteisiä chilejä ja öljyssä+mausteissa pyöritettyä fenkolia. Miten ihanaa vaihtelua! 






Chileillä menee noin 5-10 minuuttia grillissä ja fenkolilla hieman enemmän 10-15 minuuttia.

torstai 13. marraskuuta 2014

Chorizo-mozzarellakeitto

Syksyn tullessa, iltojen tummuessa ja ilmojen viiletessä ryhdyn kaipaamaan lämmittäviä keittoja ja patoja. Reseptikirjassani on ollut jo pitkään tämän, ties mistä lehdestä taas napatun, chorizo-mozzarella -keiton ohje ja vihdoin oli sen aika esiintyä. Kuka sanoo, mitä ruokaa muka milloinkin pitää valmistaa, mutta kesällä sivuutin ohjeen aina säännöllisesti ja odotin aikaa, johon se sopisi. Mielestäni tämä on ehdoton syksyn tai talvi-iltojen keitto. 






Ohje neljälle 

1 sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
4 chorizo-makkaraa (raakaversioita)
600 g kesäkurpitsaa
12 pientä perunaa
1 rkl oliiviöljyä
400-500 g paseerattua tomaattia
6 dl kasvislientä
125 g bufalamozzarellaa
1 tl mustapippuria
tuoretta basilikaa


Kuori ja pilko sipulit. Puristele makkara pätkinä kuorista ulos. Pilko myös kesäkurpitsat pieniksi paloiksi sekä paloittele kuoritut perunat. 

Kuullota sipulit ja makkara tilkassa oliiviöljyä. Lisää kesäkurpitsat ja jatka paistoa. 

Kaada seokseen paseerattu tomatti sekä kasvisliemi. Lisää perunat. Kiehautua keitto, laske lämpöä ja muhita, kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä. 

Mausta pippurilla ja viimeistele annokset juuri ennen tarkoilua tuoreella basilikalla ja mozzarellalla.






Tein keiton kylkeen peruspatonkia ja nämä kaikki huuhdottiin alas  Casillero del Diablo -viinillä. 





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lasagnesuosikki!!! Täydellisen mehevä chorizolasagne

Luulen löytäneeni lempparireseptini, mitä lasagneen tulee. Kaikki lasagnet on kyllä hyviä ja variaatioita on ihan miljoona, mutta aina on jäänyt puuttumaan se jokin. Olen aikaisemminkin tehnyt chorizosta lasagnea, muttei sekään ole vetänyt vertoja tälle nimenomaiselle ohjeelle. Suosittelen lasagnen rakastajia kokeilemaan tätä alunperin Image-lehdessä ollutta täydellisyyttä hipovaa reseptiä (vaatimattomuus kaunistaa)! 






Suosittelen tekemään heti myös kaksinkertaisen annoksen, koska menekki on taattu!

Ohje
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 rkl öljyä
100 g chorizoa
1 dl punaviinia
400 g tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
suolaa
mustapippuria
chilimaustetta
tuoretta basilikaa

150 g manchegojuustoa
50 g voita
1/2 dl jauhoja
5 dl täysmaitoa
suolaa 
mustapippuria

lasagnelevyjä
rucolaa


Aloita valmistamalla tomaattikastike. Silppua sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Pilko chorizo ja lisää palaset sipuleiden sekaan. Halkaise kirsikkatomaatit ja lisää nekin pannulle. Paista vielä hetki.

Lisää punkku, tomaattimurska ja tomaattipyre pannulle. Mausta suolalla, mustapippurilla ja chilillä. Anna kiehua hiljalleen noin vartin ajan. Jäähdytä ja lisää joukkoon silputtu basilika.

Aloita juustokastikkeen teko raastamalla manchego. Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä hetki ja lisää vähitellen maito. Sekoita koko ajan! Kun kastike kiehuu, lisää 2/3 juustosta ja anna sulaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Voitele vuoka ja lisää tomaatti- ja juustokastiketta sekä lasagnelevyjä kerroksittain niin, että päällimmäiseksi jää ohuet kerrokset kumpaakin kastiketta. Ripottele pinnalle loput juustoraaste.

Paista 200 asteessa 30-40 minuutin ajan. Odota hetki ennen tarjoilua ja viimeistele nautinto rucolalla.








tiistai 8. heinäkuuta 2014

Gourmet pizzaa kerrakseen - kirsikka-chorizo-briepizza!

Kirsikat ovat hyppineet viime aikoina kovasti silmille. Niitä on joka kaupassa, kojussa ja tarjouslehdessä. No ei kai siitä voi syntyä, kuin pakkomielle! :D Oli aivan pakko saada tungetuksi niitä johonkin ruokaan. Eri vaihtoehtoja punnittuani, halusin kokeilla niitä pizzaan. Eikä tuo hullumpi kokeilu ollutkaan. Kirsikat sopivat pizzaan oikein passelisti ja oli taas kiva kokeilla uutta ja erilaista versiota tuosta suosikkiruoasta.






Ohje kahdelle

Pohja
1/4 hiivaa
1 1/4 dl vettä
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
2 3/4 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja öljy. Lisää lopuksi jauhot ja vaivaa. Anna taikinan kohota noin kolmen vartin ajan. Painele pohja kahdeksi tasaiseksi levyksi.


Täytteet
1 prk ranskankermaa
1 pkt chorizo-viipaleita
1/2-1 pkt brie-juustoa
pari kourallista rucolaa
kourallinen kirsikoita
parmesaania

Levitä pohjalle ranskankerma ja asettele chorizo-viipaleet ja ranskankerma päälle. Paista uunissa 250 asteessa noin kymmenen minuutin ajan. Ota pizzat uunista ja ripottele pinnalle rucolaa, halkaistut kirsikat (kannattaa kivet onkia veks) ja parmesaania. 

Nauti ja mussuta!







Ihanan virkistävä ja erilainen pizza nautittiin kesän kunniaksi kuohuviinin kaverina! 










sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Shampanjaa, etanabruschettaa ja gratinoitua simpukkaa

Perintöessu-huusholli sai Mauritiuksen vihkimatkan jälkeen rakkauslahjaksi pullollisen shampanjaa. Täällä se tönötti keittiön pöydällä vaahtokarkkien ja suklaan kanssa toivottamassa uunituoreen avioparin tervetulleeksi kotiin. Kannattaa antaa vara-avain äitille/siskolle haltuun, kun tällaisia ylläreitä pöydälle pääsee tupsahtamaan... ;) Sen innoittamana piti tietysti keksiä tuolle jalolle kuplajuomalle sopivaa cocktail-palaa. Pullon mukana tuli myös suklaata ja vaahtokarkkeja, jotka myös eilen tuhottiin. 

Testiin pääsikin lähikauppamme K-supermarketin pakasteesta löytyneet paketit Pirkan vihersimpukat ja sinisimpukat. Nämä simpukat olivat, jollei kampasimpukkaa lasketa, ekat jota tässä köökissä valmistettiin. Vähän olen kala-allergikkona ollut varovainen maistellessa ja tehdessä muita meren asukkeja, mutta allergia onneksi kohdallani rajoittuu vain kalaan, eikä rapuihin tai simpukoihin. Jee!






Mikään asiantuntija en näissä ole, enkä tiedä, mitä virallista eroa noiden kahden eri simpukan välillä on muuta kuin väri, mutta meidän suuhun sinisimpukat maistuivat paremmalta. Tai koostumus oli ainakin näissä pirkan tuotteissa niissä parempi. Lisäksi sinisimpukat olivat valmiiksi keitettyjä. Vihersimpukoissa ei tätä mainintaa ollut ja kypsensinkin niitä uunissa noin vartin pidempään. Vihersimpukat olivat myös valmiiksi avattuja, kun sinisimpukat olivat pakastettu niin, että simpukka-asukilla oli talossaan vielä sekä katto, että lattia. Tämä on ihan hyvä, jos simpukkaa meinaa käyttää muutenkin, kuin uunissa gratinoitavaksi.

Lauantain teemana oli tuon shampanjan lisäksi myös nilviäiset. Simpukoiden kylkeen tein myös Valion ohjeella etanabruschettoja. Voin sanoa, että keittiöstäni löytyy ties mitä härpäkettä ja astiaa, mutta etanapannut vielä puuttuvat ja tämä olikin siksi ja ehkä muutenkin virkistävempi tapa valmistaa etanoita. 

Kummatkin ohjeet voivat näin äkkikseltään kuulostaa monimutkaiselta tai ei joka taviskeittiöön sopivalta, mutta voin taata, että nämä kummatkin nilviäisohjeet ovat todella helppo valmistaa ja sopivat kyllä laiskemmankin kokin repertuaariin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos vähänkään kiinnostaa!

Ikinä ei pitäisi sanoa, ei ikinä. Olen joskus kovasti vannonut ja lupaillut, että etania ja simpukoita en ikinä  tule suuhuni laittamaan. Neitsyys näissä kummassakin on kyllä jo aikaa sitten mennyt, mutta kun kiinnostus ruokaan kasvaa, innostuu kokeilemaan ja maistelemaan eri juttuja. Harva minut nykyään tunteva osaisi kuvitella, että kaksi ensimmäistä vuosikymmentä elämässäni, olen ollut tooooodella kranttu, nirso ja vaikea syömisen suhteen! Ruoka ylipäätänsä oli muutenkin tuohon aikaan välttämätön paha, jota sitten väkisin piti suuhunsa mekaanisesti työntää. Sittemmin joku asia on päässäni naksahtanut ja tällä hetkellä se on yksi parhaista asioista elämässäni. 






Gratinoidut sinisimpukat (ohje alunperin napattu Glorian ruoka & viinistä)

500g sulatettuja, keitettyjä ja kuorellisia sinisimpukoita
1 valkosipulinkynsi
2 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
3 rkl huoneenlämpöistä voita
3 rkl vaaleita leipämuruja
3 rkl hienonnettua persiljaa
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Irrota simpukoista toinen puolikas, niin että jäljelle jää toinen puolikas, jossa liha on kiinni. Aseta puolikkaat vuokaan.

Valmista täyte. Kuori ja hienonna valkosipuli. Leikkaa kinkku aivan pieneksi silpuksi. Yhdistä kinkku, voi, leivänmuru, persilja ja mausteet tasaiseksi tahnaksi. Levitä täyte simpukoiden päälle. 

Gratinoi uunissa 250 asteessa muutaman minuutin ajan, kunnes kuorrutus on saanut väriä.

Glorian ruoka ja viini kehoittaa halutessaan kokeilemaan loppusilaukseksi chilirouhaisua, jos haluaa hieman tulisuutta. Itse jätin tämän pois, mutta ehkä ensi kerralla kokeilen tätäkin variaatiota.






Etanabruschetat 

12 kpl säilöttyjä etanoita
3 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
1 rkl voita
50 g chorizoa
ripaus suolaa
mustapippuria
patonki
50 g parmesaania

Alkuperäinen ohje on napattu valion sivuilta, josta pienin muutoksin tein siitä meidän näköisen version.

Huuhtele, valuta ja hienonna etanat. Pilko sipuli, chorizo ja murskaa valkosipuli. Kuullota sipulit pannulla ja lisää etanat sekä chorizo. Mausta.

Leikkaa patongista siivuja ja levitä täyte niiden päälle. Ripottele pinnalle parmesan ja paahda leipiä 200 asteessa noin viiden minuutin ajan.



Hassua, että minua kuvottaa etanat niin, etten pysty käsittelemään otuksia ilman hanskoja. Tuntuvat tosi ällöiltä sormenpäissä, mutta mitään ongelmaa ei kyllä ole työntää sitten näitä herkkuja suuhun! :D


perjantai 14. helmikuuta 2014

Vahvojen makujen pizza - Chorizo-mustapekkapizza

Halusin taas kokeilla jotain erilaista. On niin helppoa kangistua kaavoihin, joissa ei kyllä mitään vikaa silti ole. Täytyy kyllä sanoa, että vanhassa vara parempi, mutta on sitä silti kiva kokeilla uutta ja erilaista ja maistella "uusia" makuja.






Ohje kahdelle

Pohjan ohjeen löytää täältä.

Chorizosta lähtee kuotenkin sen verran rasvaa, että suosittelen pohjan esipaistoa, koska muuten siitä tulee helposti pelkkä lötkö. Eli muutama minuutti 250 asteessa ja avot!

Esipaiston jälkeen levitä pizzojen pinnalle ranskankermaa. Kahteen pizzaan menee noin 200 grammaa. 


Täytteet

kalkkunaleikkeitä
chorizoviipaleita
karamellisoitua punasipulia (ohje täällä)
tuoreita herkkusieniä viipaleina
kapriksia
mustapekka-juustoa


Paista 250 asteessa noin kymmenen minuutin ajan.


Pinnalle ripoteltuna

rucolaa
parmesan-juustoa