"I drink it when I'm happy and when I'm sad. Sometimes I drink it when I'm alone. When I have company I consider it obligatory. I trifle with it if I'm not hungry and I drink it when when I am. Otherwise I never touch it, unless I'm thirsty." MADAME LILY BOLLINGER
lauantai 30. marraskuuta 2013
Pirteät aamupalatikut
Aamupalalla jatketaan. Olen aamuihmisiä ja aamut ovat päivän parasta aikaa. Tänään herättelin Herra Perintöessua leivillä - tikkuun pujotetuilla leivillä. Alimmeisena saaristolaisleipää voinokareella ja päällä broilerleikettä, basilikanlehti ja kirsikkatomaatti. Aamupalaleivän uusi muoto antaa hauskan alun aamuun. :)
perjantai 29. marraskuuta 2013
Mascarponea pastassa
Luulin, ette tämä ole miesruokaa, mutta yllättäen siitä tykättiin. Ei lihaa, eikä muutenkaan mitään mättöä... Hyvin simppeli pasta, hyvin simppeleistä aineksista. Annoksen kylkiäisinä nautimme Mia-viiniä.
Ohje on taas niitä, jotka ovat vuosien saatossa leikkautuneet, liimautuneet ja hautautuneet keittiöraamattuuni.
Pasta neljälle (me söimme kahdestaan)
noin 350 g pastaa
1 salottisipuli
3 dl valkoviiniä
1 sitruunan raastettu kuori
1 1/2 dl mascarponejuustoa
suolaa
mustapuppuria
rucolaa
parmesaania
Hienonna salottisipuli ja keitä rauhallisesti valkoviini kanssa viiden minuutin ajan. Lisää joukkoon raastettu sitruunan kuori ja juusto. Keitä hetken aikaa kastiketta kokoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Keitä pasta ja valuta se kunnolla. Sekoita pasta, kastike ja rucola. Kokoa annokset lautasille ja tarjoile parmesaanin kanssa.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Sydän-leivät
Viime viikonloppuna aloitimme aamun pikkuleipäsillä - pienillä sydämillä. Täytteet olivat hyvinkin perinteiset: pestoa, mozzarellaa, tomaattia, basilikaa ja mustapippuria. Vanha, mutta edelleen toimiva yhdistelmä.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Pizzapatongit - helppo herkku
Jos haluaa helposti ja nopeasti jotain hyvää, pizzapatongit on ratkaisu. Ei tämä kunnon pizzaa korvaa, mutta nämä käyvät hyvin laiskan miehen korvikkeeksi. Ja vaihtelu sitä paitsi virkistää!
Patongit valmistuivat näin:
Halkaise villolla kaupasta ostetut paistovalmiit patongit. Voitele reunat ketsupilla. Lisää haluamasi täytteet viiltoon. Meillä laitettiin pizzoihin jauhelihaa (paistettua ja maustettua), kinkkua, tuoreita herkkusieniä paloiteltuna, ananasta, fetaa ja juustoraastetta. Lisäksi ripottelin päälle pizzamaustetta.
Paista patongit uunissa 200 asteessa 10 minuuttia ja lisää valmiiden patonkien päälle tuoretta basilikaa. Nauti hyvän oluen kanssa!
Näiden valmistus käy todellakin, paiston lisäksi, kymmenessä minuutissa!
Pata-rakkaus
Sain eilen jo etukäteen joulupukilta yhden lahjan! Tämä ihana pata on ollut jo jonkun aikaa haaveissani ja valloittanut sydämeni kauneudellaan. Jollei Sarpanevan patoja huomioida, miksi kaikki padat on aina mustia ja rumiluksia?
Turussa on onneksi Herolin liike, jossa pääsin hipelöimään tuota ihanuutta ja siitähän se sitten mukaan jo tarttuikin. Hintaa padalla on juuri alle 80€ ja sisään sinne mahtuu 4,5 l tavaraa. Myyjä lupasi tuotteelle vielä viiden vuoden takuun. Mutta uskoakseni sain tästä komistuksesta elinikäisen kumppanin <3
maanantai 18. marraskuuta 2013
Hirveä lakritsakastikkeessa
Sain käsiini hirvenlihaa ja päätin valmistaa sitä viikonloppuherkuksemme. En ole ennen ollut hirven kanssa tekemisissä - en ruuanvalmistuksessa tai muutenkaan ;). Kerran olen tainnut ravintolassa kuitenkin sitä maistaa. En tarkkaa tiedä, mitä osaa saamani lihalöntti oli, mutta aika loistavalta fileeltä se omaan silmääni ainakin näytti. Minulla on vuosia ollut reseptivihossani jostain lehdestä leikattu ja teipattu ohje, joka on odottanut saavansa huomiota ja nyt se hetki vihdoinkin oli käsillä. En turhaan vaalinut vuosikymmentä tuota paperinpalaa vihonkulmassani.
Kastikkeen nimi kuulostaa jotenkin hirveältä (heh!), mutta lakritsi erottuu sen mausta vienon hennosti, antaen oivan sävyn soossiin ja se sopikin erittäin passelisti hirven kumppaniksi. Hirvi itsessään oli maukasta ja suussa sulavaa. Yllätyin itsekin untuvikkona onnistumisestani. Kasvikset oli ihan perusjuuresta, mutta se sopikin tähän annokseen paremmin, kuin sarvet hirvelle.
Herkkuannoksen kanssa nautimme Glorian ruoka ja viini -lehden suosituksesta Apassiomento vivaldia.
Lakritsakastike (4 annosta)
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
100 g lanttua
1 rkl ruokosokeria
1 rkl hienonnettua timjamia
50 g pehmeää lakritsia
4 dl punaviiniä (tuntuu jostain syystä kamalalta lorottaa aina tuota ilojuomaa soossiin)
4 tl punaviinietikkaa
1 l vettä
1 rkl riistafondia
(suolaa maun mukaan)
Kuori ja paloittele sipulit ja lanttu. Mittaa sokeri kattilaan ja anna sen ruskistua kevyesti. Lisää kasvikset, timjami, lakritsa ja sekoita kevyesti. Lisää punaviini ja etikka. Keitä, kunnes nesteestä on haihtunut noin puolet. Lisää vesi ja fondi. Keitä niin mettä nestettä on jäljellä 3 dl. Siivilöi kastike ja keitä vielä niin, että nestettä on jäljellä 2 dl.
Uunijuurekset
lanttua
porkkanaa
punasipulia
palsternakkaa
perunaa
2 rkl siirappia
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
timjamia
Kuori ja palko juurekset uunivuokaan. Lorauta sekaan öljy ja siirappi. Lisää mustapippuria, suolaa ja timjamia. Sekoita hyvin. Paista 225 asteessa, välillä käännellen, noin 40 minuuttia.
Olisin halunnut uunijuureksiin vielä punajuurta jo kauniin värinsäkin puolesta, mutta valitettavasti se jäi vahingossa minulta pois... :(
Nostin hirven pari tuntia ennen paistoa huoneenlämpöön. Maustoin fileet suolalla ja pippurilla. Herkut paistoin voissa noin 2 minuuttia per puoli, jonka jälkeen nostin lihat folion sisään kymmeneksi minuutiksi vetäytymään. Käärin pakkauksen vielä keittiöpyyhkeen sisään.
En tiedä, miten tällaista virallisesti kuuluu valmistaa, mutta näin laitettuna se maistui meidän suussamme ainakin täydelliseltä. Enkä ensi kerralla aio muuttaa valmistustekniikassani yhtään mitään...
Puolet löntistä jäi vielä pakkaseen ja ensi kerralla tekisi mieli kokeilla ehkä jotain muuta - pataa tai riimihirveä kenties?! En ehkä kuitenkaan henno vaihtaa nyt hyväksi koettua ja todettua ohjetta mihinkään muuhun. Tunnustan olevani kokeilunhaluissani vähän turhan turvallisuuden hakuinen ja nynnykin joskus. Uskokaa tai älkää!
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Paloautokakku
Pikku palomies sai sunnuntaina kasteen. Ja luonnollisesti ristiäiskakuksi valikoituikin paloautokakku. En ole ennen tämän tyylistä kakkua tehnytkään, joten haastetta riitti. Auton muoto oli jotenkin vaikea, mutta kuvittelisin, että tämä kuitenkin paloautoksi tunnistetaan... :D
V i i k o n l o p p u p i z z a a - viikunaa, vuohenjuustoa ja parmankinkkua
Tämä on tämän hetken suosikkipizzani, jolla viihdytin itseäni perjantai-illalla. Parmankinkkua, vuohenjuustoa, viikunaa, smetanaa, karamellisoitua sipulia ja rucolaa. Näistä aineksista ei voi tulla huonoa... ;)
Ohje kahteen pizzaan
Pohja
2 1/2 dl vettä
1/4 pkt hiivaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
5 1/2 dl vehnäjauhoja
Murenna ja sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja oliiviöljy. Sekoita lopuksi vielä jauhot joukkoon. Anna taikinan kohota.
Leivo taikinasta kaksi pizzapohjaa ja esipaista ne. Minulla oli varmaan n. 5 minuuttia 225 asteessa...
Täytteet
1-2 punasipulia
voita
balsamiviinietikkaa
suolaa
200 g parmankinkkua
1 pötkö vuohenjuustoa
n. 300 g smetanaa
1-2 viikunaa
mustapippuria
rucolaa
oliiviöljyä
Aloita viipaloimalla sipulit. Laita nokare voita paistinpannulle ja karamellisoi siivuja puolisen tuntia matalalla lämmöllä. Lorauta lopuksi joukkoon hieman balsamicoa ja halutessasi ripaus suolaa.
Levitä pohjan päälle smetanaa, ilmakuivatut kinkut, siivutetut viikunat, vuohenjuustoviipaleet ja sipulit. Halutessasi voit vielä roiskia smetanaa päälle...
Paista 250 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes täytteet ovat kypsiä ja pohja mukavan rapsakkaa. Rouhi valmiin pizzan päälle hieman mustapippuria ja ripottele vielä kourallinen rucolaa. Lopuksi voit vielä lorauttaa hieman oliiviöljyä.
Ö r p !
lauantai 16. marraskuuta 2013
Erilaiset aamupalasämpylät
Tänä viikonloppuna meillä oli jälleen uusi aamupalakokeilu. Koversin ensin sämpylät niin ontoiksi, kuin vaan mahdollista. Kätevänä emäntänä leivon joskus sämpylöitä pakkaseen ja aarteet ovat tarvitaessa sieltä helposti napattavissa jäyttöön.
Koverretun sämpylän pohjalle tuli ensin parmankinkkua, suppilovahveroita ja päälle hyvin varovasti rikottu muna sekä lisäksi nokare smetanaa. Sen jälkeen kypsensin niitä 175 asteessa noin 10-13 minuuttia eli kunnes valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen vielä ihanan löysä. Ennen tarjoilua rouhaisin päälle vielä hieman mustapippuria ja suolaa. Lisäksi koristeeksi tuoreita yrttejä pinnalle eli tässä tapauksessa timjamia.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Siili tekee joulun
Tilasin itselleni uuden piparkakkumuotin - siilin! Aivan ylisöpö muotti! Yleensä teen piparit pelkällä possu-muotilla. Se on ollut aina paras. Possut on muutenkin niin ihkuja vaaleanpunaisien kärsiensä kanssa - syötävän söpöjä ja syötävän herkullisia. Ainakin joulukinkku ja nyhtöpossu ovat todella namia. Minulla on siis hyvin mielenkiintoinen suhde näihin töpseleihin.
Ostin viime viikolla myös karitsan karetta pakkaseen jemmaan, kun halvalla sai. Kotiin päästyäni ryhdyin oitis googlettamaan, kuinka söpöjä eläimiä karitsatkin ovat. Melkein sama, kuin kerran töihin lähtiessäni rusakko hyppeli tien reunassa. Ensimmäinen ajatus oli jänispaisti ja seuraavaksi, että onpa söpö karvainen pupu. Rakastan eläimiä ruokana ja muutenkin, mutta on tämä suhtautuminen näihin otuksiin kuitenkin jokseenkin omituista. :D
maanantai 11. marraskuuta 2013
Herkkusalaatti parmankinkusta, vuohenjuustosta ja granaattiomenasta
Ei ihan perinteistä maanantairuokaa... Minun piti tehdä kyseistä salaattia jo viikonloppuna iltapalaksi, mutta syystä tai toisesta ainekset möllöttivät edelleen jääkaapissa. Pakkohan sitä oli viimein siis toimeen tarttua. :)
Kasasin salaatin seuraavista aineksista:
erilaisia salaatinlehtiä
parmankinkkua
siemensekoitusta
paistettua vuohenjuustoa
granaattiomenan siemeniä
parmesania
balsamicoa
Hyvältä maistui! Ja tämä salaatti muodostuikin eräänlaiseksi työvoitoksi! Herra Perintöessu on tähän asti (lähes) aina inhonnut vuohenjuustoa, mutta salavaivihkaa ujuttelen sitä välillä mukaan. Ja tänään... Siitä tykättiin oikein urakalla! Kärsivällisyys palkitaan. Eli voitte vaan kuvitella, oman vajaukseni jälkeen, mitä lähiaikoina meillä syödään... ;)
lauantai 9. marraskuuta 2013
Aamupalana paahtoleipää, pekonia ja munaa - rakkautta vain
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Pröystäilemättä parhaat kananuggetit sekä lohkoperunat valkosipulidipillä
Rapeat ja samalla sisältä pehmeät nuggetit ovat namia! Ohjeen olen muokannut Nigellan reseptistä ja se on takuuvarma. En osta kaupan valmiita nuggetteja (YÖK!). Mielummin teen näitä tai olen kokonaan ilman. Kenenkään ei pitäisi ostaa niitä! Pientä vaivaa tässä taas vaaditaan, mutta takaan jälleen, kaiken olevan tuon vaivan arvoista. Yllätyt itsekin! ;)
Nuggetit
rasia maustamattomia broilerinfileitä
2-3 dl maustamatonta jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijaa
sopivasti tuc-suolakeksejä murskattuna (n. 1 1/2 pakettia)
Leikkaa fileet nuggetin kokoisiksi paloiksi. Sekoita jugurtti, soija ja oliiviöljy ja sekoita kanan palaset joukkoon. Anna marinoitua jääkaapissa hetki.
Murskaa suolakeksit esimerkiksi sauvasekoittimen leikkuriosalla ja pyörittele nuggettien alut kauttaaltaan keksimurussa laakealla lautasella.
Paista nuggetit uunissa 225 asteessa noin 15-20 minuutin ajan. Tai frittaa öljyssä (n. 6 minuuttia). Itse olen käyttänyt molempia valmistustapoja ja kummatkin ovat hyviä!
Lohkoperunat
Pese haluamasi määrä perunoita ja lohko ne sopiviksi paloiksi. Meidän huushollissa lohkoperunat ovat joka kerta erilaisia riippuen siitä, mitä mausteita sillä hetkellä sattuu olemaan. Tällä kertaa maustoin perunat oliiviöljyllä, chilimausteseoksella, grillimausteella, paprikalla, valkopippurilla, suolalla sekä murskatuilla ja pilkotuilla valkosipulinkynsillä. Sekoita mausteet ja öljy ja kääntele seos kunnolla perunoiden joukkoon. Paista 225 asteessa 25 minuutin ajan. Kääntele välillä.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Valkosipulikeittoa ja yksinkertaisen nerokas rapea ranskanleipä
Olimme vanhempieni kanssa Kakola goes halloween -kierroksella ja sen jälkeisellä aterialla luonamme. Jos tuosta linnoituksesta mukaan tarttui halloween-mörköjä, karkoitimme ne illemmalla valkosipulisella keitolla. Olen tehnyt keittoa ennenkin ja se on hyvää, mutta äitini suorastaan ryysti sitä ja olisi nuollut varmaan kattilankin, jos olisin antanut ;)
Keiton kyljessä tarjoilin tylsän kuuloista ranskanleipää, mutta voin ja uunin kera, siitä muodostuu yllättävän maukas kombinaatio! En ole mikään ranskanleipä-fani, mutta nämä ovat mielestäni herkullisiä lisukkeita esimerkiksi juuri keiton kylkiäiseksi. Ja jälleen - todella helppoja!
En taaskaan muista, mistä nämä ohjeet alunperin olen kaapannut. Reseptivihkoni ovatkin pullollaan kaikkia epämääräisiä ohjeita. Sen/ne nähneet tietävät kyllä, mistä puhun. Niiden lisäksi minulla on vielä laatikko pullollaan erilaisia paperilappuja, jotka jonottavat pääsyä vihkoihini...
Valkosipulikeitto - karkoittaa mörön, kuin mörön ;)
2-3 kokonaista valkosipulia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
mustapippuria
2 dl ruokakermaa
1/2 dl tuoretta persiljaa
Kuori valkosipulinkynnet niin, että ne jäävät kokonaisiksi. (Alkuperäisessä ohjeessa oli myös kätevä VINKKI! Kaada kynsien päälle ensin kiehuvaa vettä ja anna niiden pehmetä muutama minuutti.)
Kuori ja silppua sipulit ja kuullota tilkassa öljyssä kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisliemikuutiot ja mustapippuri. Anna keiton hautua puolisen tuntia ja soseuta soppa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna keitto, tarjoile ja nauti!
Ranskanleipäset
Leikkaa leivästä siivuja ja voista juustohöylällä vielä siivut leipien päälle. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes voi sulaa. Lisää uunin tehot täysille ja paista kunnes leivät rapsakoituu ja pinta ruskistuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)