Hups - Ostin oikean porsaan!

Olen tehnyt kunnon heräteostoksen. Ostin nimittäin jonkin aikaa sitten onnellisen 1/2 kesäporsaan! Sian omistaminenkin on nykyään kaupungissa ja rivitalossa mahdollista. :D Kaikkeen sitä ryhtyy, mutta on hyvä tuijottaa edes kerran silmästä silmään olentoa, jonka aikoo syödä. Porsas kasvatetaan lajityypillisessä ympäristössään Vaahteramäen tilalla ja maksua vastaan huolehditaan ravinnosta, terveydenhuollosta jne. Possua pääsee katsomaan ja ruokkimaan myös ihan koska vaan!

Loppuvuodesta sitten suhde töpseliin muuttuu ja otus leikataan lihoiksi. Saas nähdä, miten tuo tunteita herättää... Syödä siis jotain, minkä on tuntenut ja on nimennyt! Tosin parempi näin, kun tietää oikeasti mistä possukka on kotoisin ja että hänellä on ollut oikeasti hyvä elämä! Marketissa ostettaessa se halpa paketti on varmasti nähnyt toisenlaisen elinkaaren... :-( 

Uskon tämän olevan minulle uudenlainen makumatka ja opetustilanne ruoan matkasta lautaselle. Arvostan ruokaa, mutta varmasti kokemus tuo siihenkin uusia ulottuvuuksia. On ihan hyvä idea tavata henkilökohtaisesti ruokansa, koska taatusti kokemus vaikuttaa ruoan arvostukseen! Liian moni heittää murkinansa turhan kepeästi sekuntiakaan ajattelematta roskiin, vaikka joku olisi antanut elämänsä sen puolesta.

(Kuva lainattu Vaahteramäen tilan Facebook-sivuilta)

Haluan syödä ns. kaikkea, etten suostu mihinkään dieetteihin tai ruokavalioihin, mutta ravinnon laatu ja alkuperä on ollut se, mihin haluan toiminnassani petrata! Eettisten kysymysten lisäksi, tämä ei ole pelkkää hapatusta, niin kuin moni voisi ajatella, vaan lihan maun voi myös todellakin maistaa lautasellaan. 

Kahvia & Rakkautta

Tänään toteutui pitkäaikainen haaveeni kahvimyllyn muodossa! Voi tätä ihanuutta. Salainen Rakastajani Ankarsrum kasvatti maskuliinisuuttaan ja viehätysvoimaansa uudella jatkeella... :D

Tuo naisen paras ystävä, luotettu ja elinikäinen kumppani hyrrää, kuin mikäkin testosteronimylly! Voih! <3

Toimme pari vuotta sitten Karibian reissulta, Dominikaanisesta tasavallasta, paikallista kahvia. Oli muuten hyvää. Oli muuten niin hyvää, että olin ollut kolmekymmentäkaksi vuotta juomatta kahvia, kunnes tuo reissu muutti elämäni suunnan kahvipavun muodossa. Vähän olin jo hätää kärsimässä, kun tuota kahvimyllyä en jostain syystä ollut saanut hankituksi ja papujen parasta ennen -päivä alkoi olla turhan lähellä...

Jokapäiväiseen käyttöön tuo mylly ei tule, mutta lähinnä viikonloppuihin tai muihin satunnaisiin nautiskeluhetkiin. Kaiken kahvimme muuten keitämme kuvassa näkyvällä Eva Sololla, joka on jo nyt aika vanha meillä, mutta sekin pettämätön ja ihan paras! Siinä kahvi annostellaan karahvin pohjaan ja kiehuva vesi kaadetaan päälle. Vain pieni sekoitus ja neljän minuutin odotus. Pois en enää vaihtaisi! 

Paluu arkeen sujuu näin erinomaisen kahvin avulla hieman miellyttävemmin. Olen nimittäin ollut pienessä loman ja matkan jälkeisessä horrostilassa ja huushollissa on ollut jonkinmoista käynnistysvaikeutta arkirutiinien suhteen... :)

Ihanaa päästä testailemaan eri laatuja ja makuja!

Juusto-viini -ilta

Juusto-viinirakkaus <3! Erilaisia juustoja, keksejä, makeaa hedelmää, mansikkaa, viikunahilloa ja pari pulloa viiniä. Tästä nimenomaisesta viini-illasta on vierähtänyt jo tovi aikaa, mutta aihe alkaa olla näinä kylmenevinä syysiltoina (saako sanaa syksy jo käyttää?!) taas hyvinkin ajankohtainen. Mikä onkaan ihanempaa, kuin kuunnella ulkona rapisevaa sadetta, napata viinilasi käteen ja kääriytyä sohvalle huovan alle...

 

Maistelimme kahta eri viiniä. Etelä-Afrikkalainen Lyngrove Reserve Shiraz Pinotage oli Alkon symbolien mukaan juustokelpoinen, mutta itse pidin sitä enemmän sopivana lipittelyyn. Toinen viineistämme oli sitäkin miellyttävempi juustojen kanssa. Ranskalainen Reserve Naturelle Prestige Syrah onneksi pelasti tilanteen. Ei aina ole uskominen noihin merkintöihin. Tietty jos on epävarma, voi aina keskustella myyjän kanssa, mutta omapäisenä naisena tykkään valita mielummin itse. Tällä kertaa tutkimustyö valintojen suhteen ei ollut kovin kattavaa. Mutta kaikkiaan ilta oli onnistunut, koska toinen pulloista sujahti luonnikkaasti juustopalojen kanssa ja toisesta oli vielä iloa sen jälkeenkin, kun juustot oli jo syöty. :D

 

 

Pitkät viikonloppuaamut ja aamupalabrunssi

Rakastan pitkiä aamuja ja lököttelyä. Joskus leikin jopa "hotelliaamupalaa" ja hemmottelen ukkoani. Tosin essunkäyttäjältä se tarkoittaa muutaman tunnin työsarkaa heti kukonlaulun aikaan. Tänään yllätin Herra Essun rakentamalla aamupalapöydän olkkariin ja rakentamalla sinne oman aamupalan mössötyspesän filtteineen ja tyynyineen. On niin ihana pötköttää, mussuttaa sekä tuijottaa töllöstä hömppaa ja miettiä, mitäs askereita sitä illasta puuhailisi.

Tarjolla oli mm. pellavansiemensämpylöitä, hedelmäsalaattia, juustoa ja keksejä, mustaherukkarahkaa, pannukakkua, höyrytettyjä nakkeja... 

Aurinkoista ja hyvää huomenta!

Uusi lelu - jalka kuoharicoolerille

Turhamaisuuksien turhuus ja elämisen ihanuus! Minun on jo pitkään tehnyt mieli jalkaa kuohuviinicoolerille. Sain nyt tämän joku aikaa sitten ja on se kyllä ihana! <3

Eihän tällä mitään tee, mutta onhan se paljon ihanempaa nauttia jalojuomaa, kun pullo tönöttää jalan päässä! En oo päivääkään ostosta katunut - vain ihania fiiliksiä ja iltoja on nautittu! Ja onhan se toisaalta näppäräkin, kun voi coolerin sijoittaa ihan, mihin mieli lystää. Kesällä se löytää paikkansa kenties terassilta - tänään pönötän sen kanssa makkarissa... :)

Tilasin jalan Chez mariukselta. Hintaa sillä oli juuri alle viidenkympin. Itse coolerin olen ostanut jo aikaisemmin samasta liikkeestä.

Piparitalkoot

Tänään Perintöessu-taloudessa aloitettiin uusi perinne - piparitalkoot! Tonttulakki ja joulumusiikki pakollinen! Olen jouluihminen... Sisko poikasineen sekä perintöessun aikaisempi haltija, rakas äitini, olivat mukana tonttuilemassa. Satsi pipareita saatiin valmiiksi sekä todella hienoja taidonnäytteitä koristeluista ;) Itse ehkä hieman tylsänä leipojana tykkään tehdä pelkkiä possupipareita. Muutama siili poikkeuksena vahvisti tämänkin sännön. Possut on ihkuja! 

Pata-rakkaus

Sain eilen jo etukäteen joulupukilta yhden lahjan! Tämä ihana pata on ollut jo jonkun aikaa haaveissani ja valloittanut sydämeni kauneudellaan. Jollei Sarpanevan patoja huomioida, miksi kaikki padat on aina mustia ja rumiluksia? 

Turussa on onneksi Herolin liike, jossa pääsin hipelöimään tuota ihanuutta ja siitähän se sitten mukaan jo tarttuikin. Hintaa padalla on juuri alle 80€ ja sisään sinne mahtuu 4,5 l tavaraa. Myyjä lupasi tuotteelle vielä viiden vuoden takuun. Mutta uskoakseni sain tästä komistuksesta elinikäisen kumppanin <3 

Aika söpö padaksi vai mitä?

Siili tekee joulun

Tilasin itselleni uuden piparkakkumuotin - siilin! Aivan ylisöpö muotti! Yleensä teen piparit pelkällä possu-muotilla. Se on ollut aina paras. Possut on muutenkin niin ihkuja vaaleanpunaisien kärsiensä kanssa - syötävän söpöjä ja syötävän herkullisia. Ainakin joulukinkku ja nyhtöpossu ovat todella namia. Minulla on siis hyvin mielenkiintoinen suhde näihin töpseleihin. 

Ostin viime viikolla myös karitsan karetta pakkaseen jemmaan, kun halvalla sai. Kotiin päästyäni ryhdyin oitis googlettamaan, kuinka söpöjä eläimiä karitsatkin ovat. Melkein sama, kuin kerran töihin lähtiessäni rusakko hyppeli tien reunassa. Ensimmäinen ajatus oli jänispaisti ja seuraavaksi, että onpa söpö karvainen pupu. Rakastan eläimiä ruokana ja muutenkin, mutta on tämä suhtautuminen näihin otuksiin kuitenkin jokseenkin omituista. :D

Veneretki

Tässä eilistä kuvaa viimeisten kesälomapäivien vietosta. Ajoimme veneellä Kuusiston linnan raunioille, jossa sain idean piknikille. Vastustan viimeiseen asti kaikkea valmisruokaa, -mössöä, einestä sun muuta puolivalmista, mutta pakko myöntää, että asiassa on myös jonkunsortin harmaa-alue... Toivottavasti kukaan tuttu ei tätä ikinä näe, koska kuulen kaikki "ähäkutit" jo korvissani... Juu, myönnettäköön, että jokainen menee tyylillään ja tekee sen, minkä parhaakseen pystyy tai näkee. Se, mikä minut tähän mierontielle on ajanut, on pienen pieni venekeittiö, jossa kokkailutila on suorastaan olematon. Eli saanko esitellä lätyt mansikkahillolla ja kermavaahdolla ja kaikki  t o d e l l a k i n  puolivalmiista aineksista ja hillo kermoineen jopa täysin valmista! :D

Tosin tuossa tilanteessa se ei haitannut yhtään ja mieheni, jopa kysyikin ivalliseen sävyyn, että "No, miltä ne nyt sitten maistuu?" Ja myönnän, että suoraan sanoen tuossa miljöössä ja olosuhteissa hemmetin hyvälle! Huomatkaa myös kuvassa oleva pertintöpannu, joka on äidin tädin perintöä ja jonka väkisin kinusin haltuuni veneretkille. Aika ihana <3